sunnuntai, 25. lokakuuta 2009

Tarjoaminen, tuo tasapainottelun tehorikas taitolaji!

Osaatko tarjota viinaa? Osaatko tehdä tarjoiluja? Osaatko olla tarjoamatta? Osaatko tehdä tarjouksia? Kysymyksistä viimeiseen vastaamme sivupainotuksella, keskittyen tarjoamiseen esim. viinan, ruoan ja vastaavien suhteen. Keskustelkaamme tarjoamisesta, joka on kitkuroivassa mielenkiinnossaan eräs kulttuurin yllättävän mielenkiintoisista osasista.

Tarjottu kalja, ilmainen tarjoilu yleensäkin, maistuu yleensä aina pikkuisen paremmalle kuin sama tuote kotona. Eikö? Riippuu hetkestä, mutta tosiaan, kun jotain on tarjolla, sitä on joskus vaikea olla ottamatta hiukan liikaa. Kuinka usein lähdet buffetista ilman ähkyä? Kuinka usein juot pelkän kahvin, jos joku tarjoaa myös herkullista pullaa? Kuinka usein kieltäydyt ilmaisesta viinasta? Niinpä. Ei se ole aina kohteliastakaan.

Kelataanpa hetki taaksepäin. Menemme kulttuurin saralla mielestäni hieman metsään kun ensinnäkin sekoitan lauseeseen sanan "ilmainen". Kaikki maksaa, jos ei rahaa, niin ainakin työtä ja vaivaa sitten. Kuitenkin, jos puhutaan tarjoamisesta, niin mielenkiintoista ja samalla hävettävää molemminpuolista interaktiota on se, että taustalla niin usein ainakin alitajuisesti kummittelee tarjoilun hinta, maksaminen, kumpi maksoi enemmän.

Mielenkiintoinen dilemma, sillä tarjoamisenhan pitäisi ainakin ystävien kesken olla aina pyyteetöntä, sillä kun tarjoaminen toimii oikein, se toimii molemminpuolin, tai niin, että se kenellä menee silloin rahakkaammin ja lujempaa, tarjoaa hieman toista enemmän. Näinhän se menee siis hyvien ystävien kesken.

Tarjoaminen on taitolaji!

Omassa mielessä moni on tarjoamisen legenda ja helvetin reilu jätkä. Itse luokittelisin itseni näin:

Kotitarjoajana:
Jos järjestän kutsuja tai on vieraita, pyrin avokätisesti pistämään jotain suuhunpantavaa (ei pervoilusta tähän) ja juotavaa (että ainakin yhden kaljan juovat). Tämän suoritan erittäin pyyteettömästi, enkä oikeasti ikinä mieti tai laske ennen kuin nyt. Arvosana HYVÄ.

Baaritarjoaja: Baarissa teen harvemmin aloitteita tarjoamisesta, yleisestä pihiydestä johtuen, kai. Enemmän olen rebound-tarjoaja, eli kun minulle tarjotaan, tarjoan takaisin. Viinipullojen jakamisiin kyllä. Arvosana REILU (pienen juurtuneen pihiyden kera).

Reissutarjoaja: Pussikaljareissuilla ja mökeillä hyvin sosiaalisesti. Niitä juodaan, mitä on. Seuraavalta huoltoasemalta lisää. Olen toki velanmaksuissa usein semmoinen, että en ole aina ensimmäisenä maksamassa laskua, vaan maksamassa siitä oman osani. Saatan myös unohtaa, tosin kahden viikon päästä maksan. Ei aina hyvä meininki sellainen. Arvosana RENTTU-OK (pienellä vitundemarilla™ alitajunnassa).

Tanskassa opiskellessani homma toimi, sillä kaikki oikeasti tarjosivat kaikille, ja toiset vielä enemmän. Siellä oli tällaista "häpeä suomalaista"-meininkiä, sillä jotenkin tunsin että puolueeseen katsomatta Suomessa on kuin onkin aina se LASKEMINEN siellä alitajunnassa mukana. Meillähän oli koulun baarissa se metritarjotinkin, eli 100 (n. 13 euroa) kruunulla sai metrin pullokaljaa, 10 pulloa, ja 130 kruunulla (n. 20 euroa) tuoppimetrin. Jokainen toi vuorollaan metrin ja niitä juotiin...homma toimi, ja kaikki tulivat känniin tai ilakoivat. Joka paikassa ja Suomessa homma ei todellakaan toimi niin, siis varsinkin jos osa porukasta on vähän tuntemattomampaa toisilleen. Olen sitä mieltä, ja minulla ei ollut muuten sellainen "kaikki Suomessa on paskaa"-fiilis, kyllä tuo reissu opetti niin monta hyvääkin asiaa Suomesta.

LASKEMINEN. Onkin sitten korkeampien voimien päätettävissä, että onko (keskustelutapamme "demariuteen" viitaten) enemmän vitundemaria™ laskea omia tarjoamisiaan (tarjosin paljon enemmän), olla tarjoamatta (vittu jos sillon vara, tarjotkoon), vai yleisesti vain nussia pilkkua (illan jälkeen laskea "sinä tarjosit kuusi, minä neljä, oot velkaa")? Viimeisestä huomattakoon, että laskemisessa ei itsessään ole pahaa, kun on kyse sovitusta kulujen jakamisesta eikä yleisestä menemisestä.

Minusta tarjoaminen kannattaa! Kohtele hyviä ystäviäsi aina avokätisesti. Jos he eivät osaa sitä arvostaa, työnnä niille vaikka lenkkimakkara perseeseen ja katso reagoivatko edes siihen. Saattavat nimittäin olla myös ruumiita jos eivät.

Tulevia bileitä lask...ööh, odotellessa!

~BREASTS!!!

0 kommenttia:

Lähetä kommentti