Bach taitaa hevin

Vietin iltaa erilaisella tavalla. Kotona on kuratautia, joten karautin tätini seuraksi katsomaan serkkuani espoolaisen Dominante-kuoron ja Lahden Sinfoniaorkesterin, sekä vierailevien laulajien yhteisesitystä Hämeenlinnan kirkkoon. Taisi muuten olla vasta toinen kerta, kun kävin sisällä kyseisessä kirkossa. Esitettävänä oli yhteensä 2,5 tunnin Johann Sebastian Bachin (se Skid Rown laulajan mukaan nimetty säveltäjä) Matteus- (se futarilegendan mukaan nimetty opetuslapsi) passio. Saksaksi!

Suht vähän olen kokonaisuutena oopperaa, kuoroja tai vastaavia konsertteja katsonut, mutta erilaisuus on rikkautta, ja kokeilla kannattaa, etenkin jos on serkku josta olla ylpeä.

Ensimmäinen 45 minuutin esitysosameni aika nopeasti, mutta oli jokseenkin puuduttava. Siis hieno, muttei mitään älyttömiä tunteita nostattanut. Vasta osiosta 29. eteenpäin päästiin jotenkin maagisella ja älyttömän kauniilla tavalla vauhtiin. Miesalttojen ja alttobassojen komeat mutta rankat vuoropuhelut antoivat tilaa herkemmälle ja kauniimmille naisäänille, jotka nekin herkistyivät alkupuolen käki/herätyskello-vaiheesta äärimmäisen herkkään, kuin nokkahuilumaiseen lauluun Jeesuksen viimeisistä vaiheista. Hollantilainen mezzosopraanokimalainen ja suomalainen (raskaana) sopraanokimalainen sekä Dominante, ja kuoro (mm. Pekka Kuusisto viulussa) antoivat palaa, mutta hienostuneesti ja voimakkaasti yhteistuumin sekä erikseen. Amen...

Oli hienoa! Teos kasvoi, ja oli nautittava. Bachista ei turhaan kehuta, että mies on keksinyt hevimusiikin ja rokkenrollin. Kuunnelkaa sitä rytmitystä, ja raskaiden ja korkeiden äänien kohtaamista.

Astelimme ulos pimentyneeseen Hämeenlinnan iltaan. Se puistohan on erittäin komea, kun laitettiin kuntoon pari vuotta sitten.

Hienoin hetki, ja mielenkiintoisin oli kuitenkin vielä edessä. Aikamme serkkua odoteltuamme kuoron tyttö-/naislaulajat astelivat joukkona punaisissa kaavuissaan ulos. He menivät kahteen riviin yhden kirkonpuiston penkin luokse. Kohta kaksi heistä talutti yhtä kuoron smokkipukuista jannua ulos, ja vei penkille istumaan. Pian tytöt kohottivat hiljaisen mutta kauniin hymnin jannulle, hymni kesti parisen minuuttia. Sitten kaikki halasivat jannua...liikuttunut serkku kertoi jannun olevan lopettamassa kuorossa laulamisen, tämä oli likkojen kiitos ja jäähyväiset jannulle.

Myös miehet osasivat. He toivat käsikynkässä siviileihin vaihtaneet sopraanot istumaan penkille, ja kohottivat sopraanoille suomenkielisen ylistyslaulun. En valitettavasti tunteunut laulua, mutta komean hienostunut ja reipas oli.

Hienoja hetkiä kirkkopuiston valoissa. Että kyllä siellä kirkoissa voi muutakin hienoa tapahtua kuin jotain Jeesustouhuja.

Hyvää pääsiäistä kaikille!